Kimmo Huosionmaa
Tiede ei osaa selittää omatuntoa, mutta kuitenkin tuon asian olemassaolo on tarkoitettu suojelemaan ihmistä itseltään. Jos ihminen vahingoittaa muita ihmisiä tai heidän omaisuuttaan. Jos puhumme rikollisuudesta, niin silloin puhutaan alentuneesta sosiaalisesta omatunnosta. Sosiaalisen omantunnon epäillään olevan yhteydessä empatiaan, mikä on asia, joka auttaa meitä selviytymään ryhmässä, missä tärkeää on se, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi. Empatia on taito huomioida, mikäli toisella ihmisellä ei asiat ole aivan kunnossa, vaikka hän ei tuosta asiasta puhu mitään. Ryhmässä ihminen on kehittänyt sellaisen mallin, missä ihminen palvelee sekä suojelee ryhmän nuoria jäseniä eli lapsia, jotta häntä sitten vanhana suojellaan.
Siinäkin mallissa toimii se vanha sanonta, että jos haluat saada jotain, niin silloin myös ryhmälle on pakko antaa jotain. Syy miksi tuo malli on niin hirveän tärkeä ihmisen elämässä, on se, että siinä ryhmän toimintaan liittyvä reaktio, jota kutsutaan omaksitunnoksi on kehittynyt siksi, että ihmisen ei tarvitse opetella kaikkea kuin kerran.
Ehkä tämä omatunto kehittyi siksi, että jos luolamies surmasi toisen, niin silloin tämä ihmisen hermoston reaktio sitten sai aikaan sen, että hän ei jatka väkivaltaa muita ryhmän jäseniä kohtaan, koska se takaa ryhmän säilymisen hengissä. Sillä ehkä estettiin se, että tuo mahdollisesti ylivoimainen ryhmän jäsen ei tuhoa ryhmää sekä sen kautta itseään, kun väkivallasta seuraa hermostollinen reaktio.
Ohimolohkon vaurioiden sekä verenkiertohäiriöiden tiedetään aiheuttavan sosiopatiaa, mikä on kyvyttömyyttä antaa myötätuntoa muille ihmisille. Eli nämä henkilöt eivät pidä toisten loukkaamista tai jopa vammautumista tai murhaamista yhtään minään, jos se vain palvelee heidän omaa etuaan. Ehkä omantunnon tarkoitus on ennaltaehkäistä sellaista käytöstä, mikä vaarantaa ihmisryhmän yhteneväisyyden eli hajottaa ryhmää. Tämä asia on tärkeää, jos ryhmätoiminta on ratkaisevaa ihmisjoukon toiminnan kannalta.
Mutta sitten tietenkin tulemme siihen tilanteeseen, että alamme pohtia epäsosiaalisen käytöksen syntyä. Kun ihmisen tunteet kehittyvät, niin hän tarvitsee niihin vastakaikua, ja esimerkiksi hymy syntyy siitä, kun lapsi näkee muiden hymyilevän. Samoin sosiaaliset suhteet sekä niissä tarvittavat taidot opitaan oman käytöksen kautta saatavan palautteen kautta. Ihmisen mieli eli hermosto on siitä ihmeellinen, että meillä on lajityypilliseen käyttäytymiseen perustuva tarve miellyttää muita ihmisiä, ja erityisesti vanhempia henkilöitä. Se miten käyttäydymme ryhmässä sekä muita ihmisiä kohtaan yleensä riippuu siitä, millaista palautetta saamme siitä, kun yritämme solmia suhteita muihin ihmisiin.
Jos meidän saamamme palaute on negatiivista, niin silloin meidän mielemme sulkee tuon epätyydyttävän käytösmallin pois, koska se aiheuttaa negatiivisia tunteita, joten tietenkään tuota käytösmallia ei tuolloin saa jatkaa, koska se vaarantaa ryhmän. Joidenkin geenitutkijoiden mukaan käytös periytyy myös geneettisesti, koska esimerkiksi epäsosiaalisten ihmisten tunne-elämää ohjaavat aivoalueet muotoutuvat perimän vaikutuksesta. Ja siksi esimerkiksi voidaan ajatella ihmisten hankkivan lapsia sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaiset luonteenpiirteet.
Joidenkin selittelijöiden mukaan esimerkiksi antisosiaalisuus tai epäsosiaalinen käytös on perua kivikauden ajoilta, jolloin ryhmä saattoi ajaa metsään ihmisiä, joiden käytös oli pelottavaa. Eli pois muiden luota ajettujen ihmisten piti löytää puoliso muiden kaltaistensa joukosta, jotka asuivat metsässä erillään muista. Toisten mielestä nuo sosiopaattiset henkilöt ovat saaneet perimänsä esimerkiksi joidenkin tiedustelijoiden geeneistä, jotka neuvoivat muille ryhmän jäsenille, mistä löytyy ruokaa ja vettä, jotta koko ryhmän ei tarvinnut paljastaa olinpaikkaansa. Samoin nuo miehet hankkivat tietoja siitä, missä toinen neandertalilaisten ryhmä oli.
Ja epäsosiaalinen käytös suosii yksilösuorittajia sekä yksin eläjiä, joiden ei ollut viisasta huutaa laumaa apuun, jos tuo henkilö joutui petojen tai toisten ihmisten hyökkäyksen kohteeksi. Oma ryhmä ei tuolloin olisi ehtinyt tuon luolamiehen suojaksi, ennen kuin oli liian myöhäistä. Kun metsästä löytyi vain oman itsen kaltaisia puolisoita, niin tuolloin tietenkin noiden ihmisten geeniperimä alkoi rikastua, koska tietenkään metsässä ei ollut muita kuin noiden karkotettujen kaltaisia ihmisiä. Ja ehkä noiden kivikauden ihmisten perimä on aiheuttanut sen, että keskuudessamme elää sosiopaatteja tai muita vastaavia ihmisiä, jotka ovat muille vaarallisia.
