Tässä tänään taas olin käymässä upeassa Porvoon kaupungissa, ja siellä ryhdyin miettimään sitä, että kuka onkaan se paras johtaja introvertti vai ekstrovertti ihminen, ja sitten ryhdyin oikeastaan miettimään sitä, että onko introvertilla paremmat sosiaaliset taidot kuin ekstrovertilla. Tuolloin mieleeni palautui eräs vanha totuus, josta emme juuri koskaan kuule kenenkään puhuvan tai kirjoittavan.
Vaikka kuinka me haluaisimme, niin emme ole missään nimessä täydellisiä ihmisiä, ja kaikissa meissä on luonteen piirteitä, joita meidän vain pitää kehittää, tai joita meidän ei ole hyvä esitellä muiden ihmisten nähden. Yksi näistä tavoista tietenkin on nenän kaivaminen, joka ei ole mitenkään erityisen mukavaa katsottavaa, ja se joka tämän tavan on opetellut, saa aina välillä sellaisia vähän tuimia vilkaisuja pöydässä istuessaan. Mutta onneksi itse tuon tavan pystyn peittämään. Kuitenkin on asioita, joita me jokainen voimme oppia ihmisiltä, ja yksi noista asioista, on se, että sekä ekstro- että introvertin pitää elämässään opetella muutamia perusasioita, kun keskustellaan sosiaalisista taidoista.
Ekstrovertin pitää opetella sellainen asia, että myös muut ihmiset saattavat haluta ottaa osaa keskusteluun, ja vaikka hän niin mielellään pitää puheita ja seurustelee ihmisten kanssa, niin silloin tällöin olisi varmaan mukava kuunnella jotain muutakin henkilöä kuin tuota ekstroverttia ihmistä, joka tietenkin on hyvin mielissään siitä, että hän saa olla kaiken huomion keskipisteenä. Ekstroverteillä ihmisillä on joskus sellainen vähän ikävä tapa esimerkiksi puuttua toisten keskusteluun tulemalla kahden keskustelevan henkilön väliin, sekä ikään kuin komentamaan toista seuraamaan itseään. Tuo tapa saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä hiukan loukkaava, sekä myös aiheuttaa sen, että joku seurueesta lähtee etsimään takkia naulasta ja lähtee kotiin valitellen väsymystä.
Tuo henkilö saattaa oikeasti kuvitella, että hänet on pudotettu pois seurasta, ja siksi hän poistuu tuosta paikasta kotiinsa, ja tämä henkilö ei ehkä myöskään kauaa kyseisessä työpaikassa jatka, koska hän saattaa jo kotona ilmoittautua työnvälitykseen. Syynä tähän on se, että tuollainen hiljainen henkilö ei sitten jaksa jatkuvasti olla seinäkoristeena työpaikalla. Ja tietenkin kun puhutaan ekstrovertin ihmisen toiminnasta, niin hänen on hyvä opetella hieman hillitsemään itseään, sekä miettimään sanomisiaan, koska hän saattaa hiukan loukata jotain muuta, kun tuollainen hyvin ulospäin suuntautunut henkilö ei ehkä sitten aina muista katsoa toisen ilmettä, kun hän rupeaa innoissaan esittelemään ajatuksiaan muille ihmisille.
Toisaalta kun puhutaan introvertista ihmisestä, niin silloin tietenkin mieleen tulee sellainen "hiljainen hissukka", joka ei sosiaalisissa suhteissa pärjää. Mutta kuten tiedämme, niin sosiaalisia taitoja voi aina kehittää, eli introvertin ihmisen pitäisi vain uskaltaa avata suunsa kokouksissa, ja siihen tietenkin voi työympäristö antaa tukea. Eli esimerkiksi tiimin vetäjä voi aina kokouksessa pyytää, että jokainen kokoukseen osallistuja kertoo hänelle oman mielipiteensä päätettävistä asioista. Tuollainen toiminta on tietenkin sitä niin sanottua rakentavaa kokousten pitämistä, ja tietenkin myös introvertti persoonallisuus voi myös yrittää ottaa osaa keskusteluun myös firman pikkujouluissa. Samoin tietenkin olisi hyvä, että tuollaisen hiljaisen henkilön huomioiminen tapahtuisi niin, että hänkin voi tuntea osaavansa jotain.
Kun keskustellaan rakentavan ilmapiirin luomisesta, niin kun tuollainen hiljainen ihminen tekee työtään, niin tietenkin häneltä olisi hyvä pyytää raporttia siitä, mitä tuollainen asiantuntija sitten oikein on tehnyt. Kun ihminen jää yksin työpaikallaan, niin se tietenkin laskee kynnystä siihen, että hän alkaa rikkoa työyhteisöään vastaan, eli antaa luottamuksellisia tietoja jollekin, joka ei niitä saisi nähdä. Tietenkin maassamme on muutamia ihmisiä, joiden mielestä työpaikka ei ole kuin niille, jotka ovat niitä ulospäin suuntautuvia ekstroverttejä varten, eikä työyhteisö ole heistä mikään terapia-paikka, mutta tietenkin tuollainen asia aiheuttaa aika nopeasti rekrytointia koskevia paineita, kun se viidestoista harjoittelija sitten marssii ulos talosta.
Keskusteltaessa siitä, että työpaikalla pitää työt tehdä hyvin, niin tietenkin se, että ihminen kokee jäävänsä yksin sekä kokee työhön tulon epämiellyttäväksi kokemukseksi, saa aikaan sen, että työt eivät varmasti suju mitenkään hyvin. Ja jos ihminen voi työssään pahoin, niin silloin tietenkin hän saattaa pelätä avun pyytämistä tai peittää epäonnistumistaan niin, että hän saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. Tuollainen virheen peittely voi johtaa siihen, että kyseinen henkilö sitten esimerkiksi virittää sulakkeiden ympärille tinapaperia, josta voi seurata tulipalo tai kuolemaan johtava sähköisku. Tai jos henkilö ei uskalla apua pyytää esimerkiksi jonkun esineen nostamiseen, niin hän saattaa silloin tuhota esimerkiksi lattioita todella pahasti.
Positivismi on asia, mistä ei koskaan puhuta tarpeeksi. Kun ihminen voi töissä pahoin, niin hän voi tehdä korjaamatonta vahinkoa yhtiön maineelle, mikäli hän käyttäytyy huonosti tai menee humalassa asiakastapaamiseen. Tuolloin sitten kaikki ihmettelevät, miten tuollainen "Pentti" sitten sellaisen tempun teki, että koko talo esimerkiksi ui vedessä? Mutta jos tuo mies ei ole koskaan edes saanut muuta kuin huonoa palautetta, niin silloin hän saattaa ajatella kaikkien työsuhteiden kuitenkin menevän karille, mikä ei varmaan ole mikään kovin hyvä juttu työyhteisölle.
Nimittäin jos tuo työläinen tekee vahinkoa, niin silloin tietenkin hän on korvausvelvollinen, ja mikäli hän jättää töihin tulematta, niin silloin hänet voidaan erottaa. Mutta mitään työsuorituksia kyseinen käytäntö ei sitten eteen tuo. Eli jos vaikka putket on kiristetty huonosti tai työ jätetty kesken, niin siihen pitää silloin saada miehet tekemään tuota työtä, eikä mitään työtehtäviä tule sillä tavoin tehtyä, että työnvälitys vetoaa siihen lakiin, joka sanoo että tarjottu työ on otettava vastaan. Jos mies ei työhön tule, niin tietenkin se tuo hänelle karenssin. Mutta yhtään putkea ei sillä tavoin liitetä. Joten siksi tästä asiasta kirjoitan.
